Yläraajavaivat

Lapaluulla on tärkeä tehtävä yläraajan liikkeiden laajentajana ja koordinoijana. Lapaluun asento ja toiminta voivat kertoa paljon hartia/olkavaivoja potevaa potilasta tutkivalle lääkärille.

Lapaluuhun kiinnittyy tai siitä lähtee yhteensä 17 lihasta. Tällainen kiinnitys antaa lapaluulle merkittävän suuren liikkumavaran, mikä taas auttaa olkavarren liikkeissä. Toisaalta, hyvä liikkuvuus voi muuttua myös liialliseksi liikkuvuudeksi, jos joku lapaluuhun kiinnittyvistä lihaksista menettää toimintansa.

Lapaluun virheasento voi olla staattinen eli lapa on koko ajan virheasennossa tai dynaaminen, jolloin lapaluu voi näyttää aivan normaalilta, kun käsi on esim. vartalon myötäisesti. Kun kättä aktiivisesti nostetaan varsinkin eteenpäin, lavan asento muuttuu epänormaaliksi. Yleensä lapa siirottaa eli lapaluun alanurkka tai koko lapaluu nousee ylös törröttämään.

Lapaluun alle voi kasvaa luinen tuumori, osteokondrooma, joka nostaa lapaluuta irti rintakehästä. Kasvain on hyvänlaatuinen, mutta voi kasvaa huomattavaa vaivaa aiheuttavaksi ja on silloin syytä poistaa. Lapaluun röntgenkuvassa osteokondrooma näyttää sienimäiseltä. Sen poisto ei ole erityisen suuri toimenpide eikä aiheuta paria viikkoa pidempää sairauslomaa. Nämä potilaat ovat yleensä nuoria alle kolmikymppisiä.

Lapaluun alle voi kasvaa myös huomattavan kookkaaksikin kehittyvä vaivaa aiheuttava elastofibrooma. Elastofibroma on venyvää sidekudosta, elastiinia sisältävä yleensä yli viisikymppisillä esiintyvä tuumori, jonka löytäminen voi olla vaikeaa kliinisesti. Parhaiten tuumori saadaan esiin potilaan kumartuessa eteenpäin ja riiputtaessa kättään, jolloin tuumori pullahtaa esiin lapaluun alta. Kasvain saattaa yltää laajuudeltaan yli 10 senttiseksi ja 2-3 cm paksuksi, ja silti sen löytäminen leikkauksessa voi olla vaikeaa.

Serratuspreesi on yleisin lapaluun virheasennon aiheuttaja. Serratuspareesi johtuu serratus anterior-lihasta hermottavan thoracicus longus -hermon toimimattomuudesta. Tämä pitkä ohut rintakehää pitkin kulkeva hermo on herkkä vaurioitumaan mm. olkapään äkkinäisissä repäisyissä ja voimakkaassa yläraajan rasituksessa (esim. kantaminen, toistuvat etunostot, raju tenniksen peluu, jne.). Kyseisen hermon halvaus voi liittyä koko olkahermopunoksen tai sen osan vaurioon tai vaurio voi koskea vain kyseistä hermoa. Vaurion johdosta lapaluuta käden etunostossa rintakehässä kiinni pitävä serratus anterior-lihas ei toimi ja lapaluu nousee siirottamaan ylös ”enkelin siiveksi” aina kättä etukautta ylös nostettaessa.

Serratuspareesin ensi oire on aina epämääräinen särky olka-hartia-rintakehäalueella. Muutaman päivän sisällä olan toiminta vaikeutuu ja lapaluu alkaa siirottaa. Potilas ei useinkaan itse havaitse siirotusta, vaan sen huomaa omainen tai fysioterapeutti. Näin diagnoosin teko voi viivästyä kuukausiakin. Erityisesti olkavarren etu- ja sivunosto vaikeutuvat. Särky kestää vaikeana yleensä vain viikon pari. Serratuspareesi luokitellaan tämän kirjoittajan kehittämän luokituksen mukaisesti lapaluun siirotuksen suuruuden ja olkanivelen liikkeiden laajuuden mukaan neljään vaikeusasteeseen. Hermorata- eli enmg- tutkimuksessa saadaan selville mm. se, onko vaurio rajoittunut vain thoracicus longus-hermoon vai onko kysymyksessä laajempi, koko olkahermopunosta tai sen osaa vaivaava ns. pleksusneuriitti.

Serratuspareesin hoito riippuu vaivan vaikeusasteesta: Lievimpien pareesien hoito on rasituksen välttäminen, erityisesti etunostot ovat kiellettyjä. Joissakin ammateissa tämä merkitsee määräaikaista työkyvyttömyyttä. Vaikeimmat pareesit hoidetaan serratuspareesilastalla. Lasta pitää lapaluu paikallaan myös käden etunostoissa, jolloin serratuslihas ja hermo eivät joudu jatkuvalle venytykselle alttiiksi. Potilas pitää lastaa aina työtä tehdessään, yleensä 8 tuntia päivässä niin kauan, kunnes pareesi on parantunut riittävästi, yleensä 8-12 kk. Jos hermo ei ole toipunut kahdessa vuodessa, pareesi voi jää pysyväksi, koska lihas menettää siinä ajassa mahdollisuutensa parantua. Silloin asiaa voidaan vielä auttaa lihastranspositiolla, jossa osa isoa rintalihasta siirretään pitämään lapaluuta paikallaan.

Accessorius-aivohermo tulee suoraan aivoista, hermottaa trapetsiuslihaksen ja päätä kääntävän sternocleidomastoideuksen. Hermon sijainti kaulalla aivan ihon alla saattaa sen alttiiksi vaurioille kaulan imusolmuke-koepalan otossa ja muissa kirurgisissa toimenpiteissä. Hermo voi joutua ompeleen tai arven puristukseen tai tulla epähuomiossa katkaistuksikin osittain tai kokonaan. Trapetsiuslihaksen halvaus aiheuttaa hartian putoamisen alaspäin useita senttimetrejä ja olka vajoaa myös eteenpäin. Trapetsiuslihaksen atrofian takia solisluun yläpuolella oleva kuoppa syvenee ja yläraajan nosto ylös varsinkin sivukautta vaikeutuu oleellisesti. Yleensä potilas ei saa kättään nostetuksi sivukautta vaakatason yli. Hartiaseutuun kehittyy kiputila. Accessoriusvaurion yleisin syy on imusolmukkeen poisto kaulalta. Ajoissa suoritetun hermon korjaushoidon tulos on lähes aina hyvä.

Rutiseva lapaluu, snapping scapula -ilmiö johtuu lapaluun yläkulman hankautumisesta kylkiluita vasten. Vaiva on melko yleinen varsinkin nuorilla ja saattaa aiheuttaa vaikean kivun lapaluun ylänurkan seutuun. Hartian pyöritysliikkeissä tuntuu ja yleensä kuuluukin rutinaa. Vaiva voi parantua lihasharjoituksilla, jotka parantavat lapaluun asentoa ja ryhtiä. Joskus tarvitaan lapaluun ylänurkan poistoleikkaus vaivasta pääsemiseksi.

Niskasta lapaluun yläkulmaan kulkevan lapaluun nostajalihaksen, levator scapulaen kiinnityskohta lapaluun yläkulmaan kipeytyy joskus hankalasti esim. pitkäkestoisen oudon rasituksen tai äkillisen revähdyksen seurauksena. Vaiva tuntuu paikallisena jomotuksena lapaluun sisäyläkulmassa ja haittaa varsinkin levossa. Fysioterapia ja paikalliset puudute-kortisonipistokset saattavat auttaa, mutta usein vaiva voi kestää pitkään, jopa vuosia.