RSD-kiputila

Reflektorinen sympaattinen dystrofia (RSD) eli complex regional pain syndrome-1 (CRPS I) on raajan kipuoireyhtymä, johon liittyy toiminnan huononeminen ja autonomisen hermoston säätelyhäiriö. RSD liittyy yleensä vammoihin, usein ranteen alueen värttinäluun murtumaan. Oireyhtymässä kipu lisääntyy suhteettoman suureksi vamman laatuun nähden, käden nivelet turpoavat, niiden liike vaikeutuu ja iho on lämmin, kuiva ja punoittava. Paras tapa hoitaa RSD:tä on estää se varmistamalla mahdollisimman aikainen ja riittävä liikkeiden aloittaminen eli mobilisaatio, kipulääkitys ja lääkinnällinen kuntoutus. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan aina sairaalahoitoa. RSD-potilas on useimmiten 40-45-vuotias nainen, mutta tauti voi ilmetä myös lapsilla. Useimmiten tauti on yläraajassa, mutta voi ilmetä myös alaraajassa. RSD:n provosoiva tapahtuma on yleensä murtuma, useimmiten rannemurtuma. Puutteellinen vapaiden nivelten liikuttelu kipsihoidon aikana, liian tiukka, liian pitkälle kämmeneen ulottuva tai liian voimakkaaseen ranteen koukistukseen muotoiltu kipsi edistävät RSD:n syntyä. Aiheuttava vamma voi myös olla suhteellisen pieni, kuten sormen tai sormenpään puristuksiin jääminen ilman mitään haavaa tai murtumaa. Oletetaan, että näillä potilailla olisi herkistynyt sympaattisen hermoston reagointi. Psyykkisten tekijöiden merkityksestä RSD:n synnyssä on erisuuntaisia näkemyksiä.

Liikkumattomuus eli immobilisaatio edistää RSD:n kehittymistä. Pelkällä ilman mitään vammaa tai kipua suoritetulla terveen raajan immobilisaatiolla on mahdollista saada aikaan useimmat RSD:n oireet ja löydökset, paitsi kipua. RSD-potilaan käsi on yleensä myös kömpelö. Kömpelyyteen ovat varmasti osasyitä mm. käden turvotus, kipu, heikkous ja jäykkyys.

Reflektorisen sympaattisen dystrofian alkuvaiheessa vamman aiheuttama kipu ei vähenekään odotusten mukaisesti muutaman päivän tai suuremmissa vammoissa muutaman viikon aikana, vaan päinvastoin kipu vaikeutuu ja saa suhteettomat mittasuhteet alkuperäiseen vammaan verrattuna. Oireet ja löydökset ovat usein tunnistettavissa jo 1-2 viikon kuluttua vammasta ja ilmaantuvat viimeistään kuukauden kuluttua. Käsi turpoaa, sormien aktiivinen ja passiivinen liike rajoittuu ja käden lämpötila ja väri muuttuvat.
Kivun tuntemus voi olla niin voimakas, että normaalisti kivuton ärsyke aiheuttaa ankaran kivun. Tämän allodynian esiintyminen selviää kevyellä kivuliaan alueen sivelyllä, joka tuntuu erittäin kivuliaalta. Sympaattisen hermoston toimintahäiriöön liittyviä RSD:n löydöksiä ovat sairaan ja terveen raajan lämpötila- ja värierot kuten myös hikoiluerot. Reflektorisen sympaattisen dystrofian akuutissa vaiheessa käsi on tervettä kättä lämpimämpi, kroonisessa vaiheessa viileämpi. Raajan heikkous on tyypillinen RSD:n oire. RSD-potilaan käden puristusvoima on usein olematon, eikä puristusvoiman puute johdu pelkästään käden jäykkyydestä ja kivuliaisuudesta. Jäykkyyttä kädessä on aina. RSD:n alkuvaiheessa nivelten liikettä rajoittaa niiden turvotus ja myöhemmässä vaiheessa jäykistymä ja sidekudosmuodostus. Potilas ei saa sormiaan nyrkkiin eikä kunnolla suoriksikaan. Sormet ovat käyrät. Liikevajaus on lähes sama myös passiivisessa liikkeessä. Varsinkin sormien keskinivelten seutu turpoaa. Sormien käyristyminen on yksi varma merkki kehittymässä olevasta RSD:stä. Sen pitäisi viimeistään herättää hoitavan lääkärin epäilyt. Osalle RSD-potilaista iho ohenee, atrofioituu, karvoitus muuttuu, samoin kynnet, joissa voi esiintyä liikakasvuakin. Karvojen ja kynsien liikakasvua voi ilmetä jo muutamia viikkoja vamman jälkeen. Kynsien kasvu vielä korostuu, kun potilas varoo niiden leikkaamista käden kivuliaisuuden takia.

Tärkeintä on aloittaa RSD:n hoito riittävän ajoissa ennen kuin pysyviä muutoksia on ehtinyt kehittyä. Esim. sorminivelten sormia käyriksi vetävää ja nyrkistystä estävää turvotusta ei saa enää pois millään hoidolla ainakaan kokonaan, jos fibroottinen nivelkontraktuura on jo ehtinyt kehittyä. Potilas tarvitsee erikoissairaanhoitoa ja usein sairaalahoitoa. RSD-potilaan kivun asianmukainen hoito on paranemisen perusedellytys. RSD-kipu on neuropaattista. Siihen eivät siis tavanomaiset tukikudossairauksien kipua lievittävät lääkkeet tahdo tehota. Fysioterapeutin ja toimintaterapeutin tehtävänä on RSD-potilaan käden toiminnan mahdollisimman hyvä palauttaminen, kun samanaikaisesti annetaan heille tähän mahdollisuus potilaan kipua vähentämällä. Vaikean RSD-potilaan hoito on moniammatillista ja onnistuu parhaiten sairaalaolosuhteissa siten, että kaikki hoitoon osallistuvat voivat kohdata potilaan ainakin kerran yhtäaikaisesti hoidon alussa. Turvotus on yleensä RSD-käden suurimpia ongelmia. Sitä pyritään poistamaan lymfaterapialla, jossa kevyin pumppaavin ottein siirretään turvotusta pois kädestä. Elastinen käsine auttaa myös ja usein käsineen kevyt puristus myös vähentää käden kipua. Kylmähoito voi myös vähentää kipua, mutta joidenkin RSD-potilaiden kipua se voi lisätäkin.