Muusikon vaivat

Soittamiseen liittyvät muusikkojen tukielinvaivat ovat yleisiä. Erityisesti soittajilla on käsiongelmia, jotka saattavat uhata pysyvästikin työkykyä. Suomalaisten orkesterimuusikkojen terveydentilaa, elämäntapoja ja työolosuhteita selvittäneessä laajassa kyselytutkimuksessa, johon osallistui 630 soittajaa (Vastamäki 2003), ilmeni, että viimeisen vuoden aikana 38 % soittajista oli ollut kyvytön hoitamaan tehtäviään rasitusperäisen yläraajavaivan takia keskimäärin viikon verran.

Niskakivuista oli joskus kärsinyt soittajista 81 % ja olkavaivoista 50 %. Jännetuppitulehduksia soittajilla ymmärrettävästi on melko usein, kun kättä joudutaan rasittamaan ainakin tilapäisesti liikaa. Jännetuppitulehduksista raportoi jossain uransa vaiheesta kärsineensä 32 %. Soittajan krampin oireita oli kokenut huolestuttavan moni, 14 %. Soittajan kramppi eli fokaalidystoniahan on vaikeaksi päästessään lähes aina ammatin lopettamiseen johtava sairaus.

Muusikon käsivaivoista osa on samoja kuin muullakin väestöllä, mutta osa on soittajille tyypillisiä soittamisesta johtuvia. Koska muusikolla kysymys on ammatista ja toimeentulosta, on tärkeää pystyä varhaisessa vaiheessa diagnosoimaan vaivan luonne ja aloittamaan hoito. Yleisimpiä ovat jänne-lihasyksikköön liittyvät vaivat, jotka hoitamattomina johtavat helposti pitkään työkyvyttömyyteen, jopa uran loppumiseen.

Muusikon sormivaivat eivät eroa muun väestön sormivaivoista, mutta ovat ymmärrettävästi erityisen häiritseviä. Esimerkiksi aloittelevalla kitaristilla sormen päät saattavat kipeytyä, mutta ajan mittaan iho paksunee ja kestää paremmin. Sormien päähän voi kehittyä näkyvääkin känsämuodostumaa, viulisteille ja alttoviulisteille vasemman käden sormiin, kitaristeille ja harpisteille molempiin käsiin. Instrumenteista johtuvat allergiset sormivaivat ovat harvinaisia.

Soittamisesta johtuvaa sormihermon ärsytystä voi esiintyä samalla tavalla kuin paljon saksia käyttävillä. Hermoon tulee puristusta ja sormeen oireena puutumista ja särkyä alttoviulisteilla, harpisteilla ja kitaristeilla. Huilunsoittajalla sama voi ilmetä vasemmassa etusormessa. Yleensä otteen muuttaminen tai instrumenttiin tehtävät muutokset auttavat.

Jänteisiin liittyvät vaivat ovat soittajille yleisiä. Tendiniitti eli jänteen ja sen kiinnityskohdan ärsytystulehdus ja tenosynoviitti eli jännekalvon tulehdus aiheuttavat lievinäkin soittajalle kivuliaita oireita, jotka vaikuttavat soiton nopeuteen ja vähentävät liikelaajuutta ja liikkeiden kontrollia. Varsinkin oktaaveja ja trillejä vaativat nopeat juoksutukset provosoivat jännevaivoja. Eri instrumentit provosoivat erilaisia lihas-jänneyksikön vaivoja. Soittajan yleisimmät ranteen vaivat ovat tenosynoviitit, hyytelörakkulat (gangliot) ja hermopuristukset. Jänneongelmista yleisimmät ovat De Quervainin tenosynoviitti ja intersektio-oireyhtymä.

Nuorella soittajalla kipu ranteessa voi johtua minigangliosta ranteen keskellä selkäpuolella. Vaivaa voi epäillä silloin, kun nuoren ranne kipeytyy ilman vammaa siten, että sen ojentaminen aiheuttaa kipua, esimerkiksi kämmenen varassa tuolilta noustaessa tai kämmenellä ovea kiinni työnnettäessä. Tutkimuksessa todetaan paikallinen kipu ranteen keskellä ja ranteen vieminen yliojennukseen on hyvin kivulias. Potilas nousee tuolilta tukien nyrkistetyn käden rystysillä ranne suorana. Röntgenkuva on normaali. Vaiva voi mennä ohi ajan mittaan rannetuen avulla. Tarvittaessa kipualueelle ruiskutetaan kortisonia 1-2 kertaa. Ultraäänihoitoakin voi kokeilla. Leikkaukseen joudutaan harvoin. Näkyvät isotkaan gangliot eivät yleensä aiheuta muita kuin kosmeettisia vaivoja, joten niiden leikkaaminen ei yleensä ole tarpeellista.

Yläraajan ylirasitusoireyhtymä (overuse syndrome, kipuoireyhtymä) on vaikea, mutta vältettävissä oleva tila. Pitkittyessään se voi estää soittamisen kokonaan. Liiallisessa liian pitkään tauoitta jatkuneessa rasituksessa lihaksiin kertyy aineenvaihduntatuotteita, kuten maitohappoa, joilla on turvotusta lisäävä vaikutus ja mahdollisesti vaikutusta myös suoraan hermopäätteisiin. Lihaksen tilavuus kasvaa, paine nousee ja verenkierto vähenee, aiheutuu iskemiaa.

Yleensä vaiva alkaa, kun soittaja joutuu soittamaan todella paljon vaikeita kappaleita ilman tauotuksia paineen alla, esimerkiksi kilpailuun tai ensi-iltaan valmistauduttaessa. Useimmiten vaivaa eniten kyynärvarsi tai ranne, mutta myös niska-hartia-alue voi oireilla. Kipu on dominoiva oire, käsi on heikko, väsyy helposti, tuntuu raskaalta ja siihen tulee toimintahäiriöitä. Kliiniset löydökset ovat usein vähäisiä: arkoja lihasalueita ja voiman heikkenemistä löytyy, mutta esimerkiksi turvotusta ei ole merkittävästi, ellei ole kehittynyt varsinaista aitiopaineoireyhtymää.
Tämäntyyppinen epäspesifinen käsikipu on noidankehä, jossa kiivastahtinen toistotyö aiheuttaa oireet ja vaikeuksia uralla etenemisessä ja nämä taas huolta menestymisestä uralla käsivaivaisena. Jatkuva lihasjännitys ja stressi ruokkivat toisiaan. Sanonta no gain without pain on monelle muusikolle tuttu. Kipu ei kuitenkaan ole normaali osa musiikillista kehitystä. Kivun asianmukainen hoito ja varsinkin sen ehkäisy olosuhteita muuttamalla on tärkeää.

Soittajan yläraajan ylirasitusoireyhtymään on välttämätöntä puuttua heti alkuvaiheessa. Siksi se pitäisi osata tunnistaa nimenomaan perusterveydenhuollossa, aivan samoin kuin liukuhihnalla toistotyötä tekevien ylirasitustilat. Akuutissa vaiheessa raajan lepo, kohoasento, kylmähoito ja tulehduskipulääkitys auttavat hyvin. Kroonisessa vaiheessa niiden teho vähenee. Lihasten lepo on oleellista, ja levon pituuden ratkaisee vaivan vaikeusaste ja oireiden kesto. Lepo on kuitenkin syytä pitää suhteellisena eli vältetään kipua aiheuttavia toimintoja, kuten soittamista. Pahiten oireileva raajan osa lastoitetaan, useimmiten ranne ja kyynärvarsi, helposti itse poistettavalla lastalla, joka sallii muiden nivelten liikkeet.
Kun diagnoosiin ja hoitoon on päästy akuutissa vaiheessa, riittää 1-2 viikon lepo. Liian pitkää laajamittaista raajan immobilisointia on vältettävä jo psykologistenkin vaikutusten takia. Paluun soittamiseen pitäisi tapahtua asteittain, aluksi vain 15 minuutin harjoituksin ja kipua aiheuttavia asentoja ja kappaleita välttäen. Tämä tarkoittaa sitä, että orkesterisoittajan paluu työhönsä saattaa viivästyä, kun sairauslomaa on jatkettava jonkin verran lisävammojen kehittymisen ehkäisemiseksi.

Muusikon kramppi (fokaalinen dystonia) on vakava soittajan käsiongelma. Se on aivoperäinen, kuten kirjoituskramppi eli mogigrafia, jossa kaikenlainen kynällä kirjoittaminen laukaisee krampin ja kynää on puristettava yhä kovemmin, käsiala huononee, kirjoittaminen kömpelöityy ja lopulta on pakko lopettaa. Muusikon krampissa kouristuksen laukaisee oman instrumentin soittaminen: yksi tai kaksi sormea eivät yhtäkkiä enää tottele.

Muusikon kramppi estää vaativan musisoinnin heti alkuunsa. Siksi sen varhainen tiedostaminen, oikea diagnoosi ja tehokkaat hoitotoimenpiteet ovat erityisen tärkeitä. Pitkään jatkuessaan kramppi voi jäädä pysyväksi.