Lapsettomuuden hoito

Normaalipainon säilyttäminen, iän vaikutuksen tiedostaminen hedelmällisyyden kannalta, tupakoimattomuus ja klamydiainfektioiden ehkäisy sekä tehokas hoito, edistävät lisääntymisterveyttä.

Noin 15 % pareista kärsii jossain elämänsä vaiheessa tahattomasta lapsettomuudesta, infertiliteetistä. Useimmiten kyseessä on heikentynyt hedelmällisyys, subfertiliteetti, eli raskauden alkamiseen menee yli vuosi. Steriliteetti eli täydellinen kyvyttömyys saada lapsia on harvinaisempaa.

Ehkäisyn poisjättämisen jälkeen raskaus alkaa 80–85 %:lla pareista vuoden kuluessa. Tämän jälkeen vielä puolet tulee raskaaksi ilman hoitoja seuraavan vuoden kuluessa.

Merkittävä lapsettomuutta aiheuttava tekijä voi löytyä naisesta, miehestä tai molemmista. Lapsettomuus jää selittämättömäksi noin neljäsosalla pareista. Osa heikentyneen hedelmällisyyden syistä saattaa löytyä vasta hoitojen myötä. Tavallisimpia lapsettomuuden syitä ovat ovulaatiohäiriöt, munanjohdinvauriot, endometrioosi ja sperman heikentynyt laatu. Harvinaisempia ovat kohtuperäiset viat ja seksuaalihäiriöt. Yleissairaudet, mm. diabetes, epilepsia, tulehdukselliset suolistotaudit tai keliakia voivat huonossa tasapainossa heikentää hedelmällisyyttä. Ylipaino ja alipaino heikentävät erityisesti naisen hedelmällisyyttä. Runsas tupakointi heikentää munasarjojen toimintaa ja vaikuttaa sperman laatuun. Päivittäinen runsas alkoholin käyttö voi johtaa siittiötuotannon häiriöön ja heikentää naisen hedelmällisyyttä.

Lääkäri selvittää esitiedot ja molempien puolisoiden tutkimukset aloitetaan samanaikaisesti (naisen hormonimääritykset, miehen siemenneste). Tavoitteena on selvittää, tapahtuuko ovulaatio, onko kohtu terve, ovatko munanjohtimet avoimet ja onko siemennesteen laatu riittävä. Koska kilpirauhasen toimintahäiriö ja hyperprolaktinemia häiritsevät ovulaatiota, ne kontrolloidaan. Epäsäännöllinen kuukautiskierto edellyttää muitakin hormonimäärityksiä (gonadotropiinit, androgeenit, lisämunuaisen toiminta, sokeri-insuliiniaineenvaihdunta).

Miehen tutkimusten perusta on sperma-analyysi. Sperma-analyysin tulos voi vaihdella huomattavasti ajankohdasta riippuen. Poikkeava löydös tarkistetaan parin kuukauden kuluttua, sillä siittiöiden muodostuminen kestää reilun 3 kk. Jos sperma-analyysi on poikkeava tai miehellä on sukupuolielinten alueella oireita, on syytä tutkia mies. Tieto poikkeavaan siittiötuotantoon johtavista syistä on puutteellista. Tuotanto voi häiriintyä kivesten ja lisäkivesten tulehdusten, leikkausten, vammojen, kiertymän ja kivesten laskeutumishäiriöiden yhteydessä. Eräät lääkkeet, kuten solunsalpaajat, jotkut verenpainelääkkeet (kalsium-salpaajat) ja pitkävaikutteiset sulfat, voivat häiritä siittiötuotantoa. Anaboliset steroidit voivat johtaa täydelliseen siittiökatoon.

Naisella emättimen kautta tehtävä kaikututkimus selvittää synnytinelinten rakennetta ja toimintaa. Kohtuontelon arviointia voidaan tehostaa keittosuolatäytöllä. Ruiskuttamalla kohtuun ilmakeittosuolaseosta voidaan varmistaa munanjohtimien aukiolo (HSSG, hysterosalpingosonografia). Laparoskopia tehdään, jos HSSG ei ole normaali tai epäillään endometrioosia tai tulehduksen jälkitilaa.

Lapsettomuuden hoito suunnitellaan ongelman syyn ja parin toiveiden mukaan. Ensimmäiseksi täytyy puuttua hedelmällisyyttä heikentävien tekijöiden korjaamiseen: paino-ongelmat ja tupakointi ovat näistä tekijöistä tärkeimmät. Taustalla oleva tauti, esimerkiksi hypotyreoosi, hoidetaan. Jos ovulaatiohäiriön taustalla on ali- tai ylipaino, pyritään normaaliin painoon ennen lääkehoitoa.

Ovulaation induktioon tähtäävät hoidot kuuluvat lapsettomuuden hoidon asiantuntijoille. Tavallisin tähän käytettävä lääke on klomifeeni. Sitä voidaan käyttää, kun seerumin prolaktiini- ja gona-dotropiinipitoisuudet ovat normaalit. Yleisin tämäntyyppisen anovulaation syy on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, PCOS. Ylipainoisella PCOS-potilaalla hoitovaihtoehtona voi olla metformiini. Gonadotropiinihoitoja käytetään, jos klomifeeni ei tehoa tai kyseessä on gonadotropiinin puutos. Hoidon seuranta ultraäänellä on tärkeää. Hoito toteutetaan pienimmällä mahdollisella lääkeannoksella pyrkien yhden munarakkulan kasvatukseen. Hoitosyklejä kannattaa harvoin jatkaa enemmän kuin 4–6 kertaa.

Lapsettomuuden hoidossa tarvitaan myös kirurgiaa. Lapsettomuuteen liittyvä endometrioosi kannattaa hoitaa leikkauksella. Submukoottiset ja isot (> 6 cm) intramuraaliset myoomat on syytä poistaa. Nestetäyteisten, laajentuneiden munanjohtimien poisto parantaa koeputkihedelmöityksen onnistumisen mahdollisuutta. Koeputkihedelmöityshoito tehdään lapsettumuusklinikassa.

Mervi Halttunen-Nieminen, dosentti