Hirsutismi ja sen hoito



Hirsutismipotilaan hoidossa tulee huomioida oireen taustalla oleva syy, ja siihen mahdollisesti liittyvät muut sairausriskit. Hirsutismin hoidon periaatteet nojaavat kolmeen eri lähestymistapaan:



1. Munasarjojen androgeenierityksen esto
Yhdistelmäehkäisypillerit estävät aivolisäkkeen hormonieritystä, jolloin munasarjojen androgeenituotanto selkeästi vähenee. Pillerin estrogeeniosuus lisää maksan SHBG-muodostumista, jolloin vapaa vaikuttava testosteronitaso jää matalaksi. Hirsutismipotilaalle kannattaa valita yhdistelmäpilleri, jonka progestiiniosa on mahdollisimman vähän androgeeninen kuten esim. desogestreeli, gestodeeni tai norgestimaatti. Mikäli pillerin progestiini on lisäksi antiandrogeeninen, kuten ovat syproteroniasetaatti ja drospirenoni, lisää tämä tehoa.
Pitkävaikutteiset GnRH-analogit ovat tehokkaita hirsutismin hoidossa silloin jos kyseessä on erittäin vaikea hirsutismi tai hyperinsulinemiapotilas. Näitä käytettäessä lamataan hypotalamus-hypofyysi-ovario akseli, mutta jotta teho karvoitukseen näkyisi, niiden käytön tulee kestää ainakin puoli vuotta. Pitkäkestoisessa GnRH-analogihoidossa pitää estrogeeni/progestiinikorvauksesta huolehtia sekä potilaan kokemien sivuvaikutusten (vaihdevuosioireet) että luun terveyden vuoksi.

2. Antiandrogeenit
Androgeenierityksen suppression teho hirsutismissa on vain rajallinen, ja vaikeissa tapauksissa tarvitaan karvatuppeen kohdistuvaa vaikutusta. Antiandrogeenit ovat teratogeenisia, joten luotettavasti ehkäisystä on muistettava huolehtia. Antiandrogeenien käyttö yhdessä yhdistelmäehkäisypillerin kanssa tehostaa hirsutismin hoitoa, sillä vaikutusmekanismit ovat erilaiset: sekä vapaa testosteronitaso laskee että sen vaikutus pääte-elimeen, karvatuppeen, estyy. Hoitoa tulee jatkaa vähintään 2 vuoden ajan, jotta saavutettaisiin paras hoitotulos.

3. Liikakarvoituksen mekaaninen ja kosmeettinen hoito
Lääkehoidon rinnalla hirsutismipotilas tarvitsee karvojen mekaanista poistoa. Raakkaus, vaalennus ja kemiallinen depilaatio ovat väliaikaisesti tehokkaita. Raakkaus ei pahenna hirsutismia, vaikka jättää karkean sängen. Karvan vaalennus voi olla hyvä rajoittuneella alueella. Kemialliset karvanpoistajat voivat aiheuttaa ihoärsytystä ja runsaasti käytettynä jopa lisätä karvankasvua. Nyppimistä tai vahausta ei suositella karvojen poistoon androgeenisilta iho-alueilta, sillä seurauksena voi olla ärtyisä karvatupentulehdus tai karvan kasvu ihon sisään. Karvatupen mekaaninen tuhoaminen onnistuu laser-fototermolyysillä (alexandriitti-, rubiini- ja diodilaser) tai valopulssihoidolla. Hoito onnistuu parhaiten, mikäli ihonväri on vaalea ja karva tumma. Koska karvatupet ovat kasvusyklin eri vaiheissa, tarvitaan toistuvia hoitokertoja. Haittoihin kuuluvat ohimenevä ihon ärsytys ja pigmentaation korostuminen.

Raskaustoive tai raskaus ja hirsutismin hormonaalinen hoito on mahdoton yhdistelmä. Raskauden aikana vain mekaaniset ja kosmeettiset keinot ovat käytössä. Hirsutismipotilaan hoidossa näkyvää hoitovastetta saadaan vasta aikaisintaan puolen vuoden kuluttua. Iän myötä yleensä hirsutismioire vähenee karvatuppien määrän vähetessä ja androgeenitasojen laskiessa. Kuitenkin osalla naisista hirsutismioire tulee esiin vasta menopaussin jälkeen, sillä postmenopausaalisen munasarjan androgeenituotanto laskee hitaasti.

Mervi Halttunen-Nieminen, dosentti